The knight looked into the mirror again. Kindness, love, compassion, intelligence, and unselfishness looked back at him. He realized that all he had to do to have these qualities was reclaim them, for they had been his all along.
Robert Fisher
The Knight in Rusty Armor
8.12.2021
Artikkelin ensimmäinen versio julkaistiin 24.11.2021 ymparistoahdistus.fi sivustolla.
Luontokato, ilmastonmuutos, ei-inhimillisen luonnon kokema kärsimys, vesipula ja monet muut globaalit ongelmat kutsuvat meitä sivistymään. Niiden sanoma on, että ihminen on kaikella tapaa riippuvainen luonnosta ja sen hyvinvoinnista.
Sivistystä tavoitellessa meidän on pelkän tiedon prosessoinnin sijaan kasvettava tuntemaan. Lisäksi on myös toimittava. Hyvää elämää ei voi elää pelkästään päässään. (Skinnari 2011, 22–23.)
Jos sivistys käsitetään syvällisenä ihmisyyden kehittymisenä, se tarkoittaa samaa kuin viisaus.
Onko oikeudenmukainen ihminen viisas ihminen?
Viisaudessa voidaan nähdä neljä ulottuvuutta, joista ensimmäinen on sosiomoraalinen ymmärrys. Keskeinen osa sosiomoraalista ymmärrystä on taito asettua toisen asemaan ja kyky ajatella, mitä laajempia seurauksia teoillamme on. (Haste, Helkama & Markoulis 1998.)
Sosiomoraalista ymmärrystä, oikeudenmukaisuutta, on usein tutkittu fiktiivisten moraalidilemmojen avulla. Yksi tunnetuimmista on Heinzin dilemma. Pitäisikö puolison varastaa parantavaa lääkettä kuolemanvaarassa olevalle rakkaalleen, jos yksinoikeudella lääkettä myyvä apteekkari ei suostu antamaan maksuaikaa ylihinnoitellulle keksinnölleen? Mitä oikeuksia apteekkarilla on? Tulisiko lääkettä varastaa myös vieraille ihmisille?
Keskeistä ei ole, mitä vastaaja vastaa, vaan minkälaista argumentointia hän käyttää. Usein viisaaksi arvioitu argumentointi perustuu esimerkiksi sellaisiin asioihin, kuten elämä ja vapaus. Kehittynyttä moraalikäsitystä tarvitaan erityisesti nyt, kun globaalit haasteet vaativat meiltä isoja ratkaisuja.
Sosiomoraalinen ymmärrys ei kuitenkaan ole sama asia kuin hyvyys. Ihminen voi olla hyvä, ja käyttää elämänsä toimien muiden ihmisten ja ei-inhimillisen luonnon hyväksi, vaikka hänellä ei olisi kognitiivisia valmiuksia artikuloida näkemyksiään erityisen kehittyneesti. Toisaalta kehittynyt moraalikäsitys ei myöskään aina korreloi käyttäytymisen kanssa, koska arkielämässä suuri osa toiminnasta on totunnaista. (kt. Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2005, 105.)
Sosiomoraalinen ymmärrys voi ohjata viisaisiin valintoihin, mutta päätöksiin vaikuttavat myös muut tekijät.
Tunteet ja viisaus
Viisauden toinen ulottuvuus on emotionaalinen kypsyys (Haste ym. 1998). Sitä voi kuvailla myös minuuden eheydeksi. Se tarkoittaa, että tunteet, ajattelu ja toiminta integroituvat sulavasti toisiinsa. Tällainen ihminen pyrkii yleensä harmoniseen elämään ympäristön kanssa. Hän ei välinpitämättömästi tai kohtuuttomasti vahingoita muita, olipa kyse toisista ihmisistä tai muista elävistä olennoista.
Kyvyttömyys myötätuntoon voi olla merkki siitä, että ihminen ei ole vielä kovin viisas tällä saralla. Toisinaan omat vaikeat elämänkokemukset voivat parantaa kykyä myötätuntoon ja kasvattaa ymmärrystä maailmasta.
Emotionaalinen kypsyys on taitoa säädellä tunnekokemusta ja -ilmaisua siten, että tunteet toimivat rakentavalla tavalla rajapintana yksilön ja ympäristön välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei ole tarvetta pilkata erilaisia tai eri tavoin ajattelevia. Tunteita käytetään asioiden selvittämiseen ja eteenpäin viemiseen, ei riitelemiseen tai tuhoamiseen.
Veli-Matti Värri (2018) on peräänkuuluttanut lempeyttä, vastuullisuutta ja kohtuullisuutta kasvatuksen päämäärinä. Emotionaalinen kypsyys voi olla niinkin yksinkertaista. Meille ihmisille on usein helpompaa olla lempeitä, vastuullisia ja kohtuullisia suhteessa niihin, jotka koemme kanssamme samanlaisiksi. Tuttuudentunne vaikuttaa siihen, mitä tai keitä pidämme miellyttävinä ja keiden kanssa haluamme olla tekemisissä. Arvostamme usein heitä, joilla on samoja ominaisuuksia kuin meillä itsellämme.
Mitä erilaisemmiksi toiset koemme, sitä vaikeampi meidän on nähdä heidät persoonallisina yksilöinä. Erityisesti tämä tulee näkyviin suhteessa muihin lajeihin.
Onko viisaus ihmisen yksinoikeus?
Rottia tutkittaessa on huomattu, että rotta ottaa mieluummin pienen herkkupalan, jos isompi herkkupala tarkoittaa sitä, että rottakaveri jää kokonaan ilman herkkua (Bartal, Decety & Mason 2011). Rotat siis valitsevat itselleen pienemmän ruokapalan, jotta kaverikin voi herkutella.
Kuinka sivistynyttä on nimittää tuholaiseksi eläintä, joka näin lempeästi on valmis tinkimään omasta hyvästään ilahduttaakseen lajitoveriaan?
Vaikka suurin osa rotista haluaa auttaa kaveria, tutkimuksen mukaan rottayksilöissä oli eroja. Oli yksittäisiä rottia, jotka olivat eniten kiinnostuneita omasta edustaan. Rotat ovat yksilöitä, jotka eivät ole toistensa kopioita sen enempää kuin ihmisetkään. Koska rotat ovat hyvin erilaisia kuin ihmiset, meidän voi olla hankala hahmottaa niidenkin olevan yksilöitä.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana eläimellinen tarkoittaa raakaa, julmaa ja petomaista. Sana eläimellinen kuvaakin siten erityisen hyvin juuri meitä ihmiseläimiä ainakin sen perusteella, miten me rottiin ja moniin muihin eläinlajeihin, luontoon ja jopa toisiimme välillä suhtaudumme.
Tieto tiedosta
Kolmas viisauden ulottuvuus on tiedon luonteen sekä tiedon rajojen ymmärtäminen. Näillä tarkoitetaan käsitystä siitä, mitä voidaan tietää, kuinka tietoa saadaan ja miten varmaa tieto on. Tietokäsityksillä on tapana kehittyä iän myötä pitkälle aikuisuuteen asti. Iän lisäksi tietokäsitys jalostuu yleensä myös koulutustason kasvun myötä. (Haste ym. 1998.) Koulutus ja ikääntyminen ovat asioita, joita voisimme arvostaa nykyistä enemmän.
Toisaalta, jos itseään täynnä oleva oppinut käyttää tietoa lähinnä oman edun tavoittelun välineenä, häntä on vaikea luonnehtia sivistyneeksi. Samaa koskee ikääntynyttä eläkeläistä, joka viis veisaa ilmastonmuutoksesta, koska hän luultavasti itse välttyy sen pahimmilta seurauksilta. Samaan aikaan nuori tai kouluja käymätön voi osoittaa viisautta arvostaen tietoa ja pyrkien käyttämään sitä muita auttaakseen. Monet nuoret ympäristöaktivistit ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Arkiviisaus
Neljäs viisauden ulottuvuus on taito toimia sivistyneesti moraaliin liittyvissä käytännönläheisissä tilanteissa, mikä edellyttää: 1) runsaasti tietoa tosiasioista, 2) sen sisäistämisen, että erilaisista kulttuureista tulevat, eri ikäluokkia edustavat ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat tulkitsevat asioita eri tavoin ja heille ovat tärkeitä eri asiat, 3) ymmärrystä, että ainoastaan päätös ei ole tärkeä, merkityksellisiä ovat myös menettelytavat (Haste ym. 1998).
Erityisesti poliitikkoja ja muita vallanpitäjiä voisi olla hyvä joskus tarkastella siitä näkökulmasta, miltä heidän päätöksensä vaikuttavat edellä mainitun kolmen kriteerin valossa. Esimerkiksi korona-pandemian aikana nähty kansalaisten voimakas painostaminen ja rajoittaminen voidaan katsoa epäviisaaksi tavaksi toimia, vaikka ne kyseisellä hetkellä tuntuisivat käteviltä ratkaisuilta haastavassa tilanteessa. Voi esimerkiksi olla, että nuori koululainen tai viimeisiä elinpäiviä viettävä vanhus kärsii rajoitustoimista enemmän kuin joku toinen.
Tutkijoilla on tapana luokitella, että elämän ainaisen epävarmuuden hyväksyminen kuuluu tähän samaan viisauden lajiin (Haste ym. 1998). Epävarmuuden hyväksyminen ja elämään luottaminen ovat taitoja, joita voi halutessaan kehittää tietoisella harjoittelulla, esimerkiksi omien ajatusmallien muuttamisella. Kun luopuu tarpeesta kontrolloida kaikkea, vapautuu voimavaroja juuri tähän hetkeen.
Miten globaalit, viheliäiset ongelmat ratkaistaan?
Tarvitaan viisautta. Viisauteen sisältyy näkemys asioiden laajemmista yhteyksistä ja merkityksistä, käsitys tiedon hankintatavoista ja luotettavuuden asteista sekä omakohtaisesti punnittu ja ihmiskunnan kokemukseen nojautuva arvojärjestelmä hyvän elämän päämääristä (Niiniluoto 1996, 62).
Viheliäisten ongelmien ratkaisuun tarvitaan ajattelua, jossa tunteet ja järki toimivat sivistyneesti hyvässä yhteistyössä. Aivotutkimuksen pohjalta tiedetään, että hyvin harvinaisista aivovaurioista kärsiviä lukuunottamatta on olemassa ainoastaan sellaisia ihmisiä, joiden toimintaan ja ajatteluun tunteet vaikuttavat merkittävissä määrin (kt. Nummenmaa 2010). Tunteiden vaikutus näkyy myös ihmisissä, jotka tapaavat olla hyvin hillittyjä tai älyllistävät asioita äärimmäisyyksiin asti. Heille tunteet voivat olla jotain, jota pyritään kaikin keinoin kontrolloimaan, ja siten tunteet paradoksaalisesti vaikuttavat heissä tiedostamatta erittäin vahvasti ohjaten näennäisesti turvalliseen ja ennakoitavaan elämään.
Empatia auttaa meitä selviytymään ennakkoluulottomasti tilanteissa, jotka liittyvät yhteiskunnassa vallitseviin kestämättömiin toimintamalleihin ja sääntöihin (Kurth 2015). Pelkästään järjellä emme tavoita kaikkia olennaisia näkökulmia. Tämä on yksi peruste sille, miksi koulutuksen keskeisin tarkoitus on sivistys. Ihmisten valmistaminen työhön ja ammattiin tulee vasta sen jälkeen.
Välillä voi olla hyvä kysyä itseltään, missä kohtuullisen merkittävässä asiassa olen viimeksi korjannut mielipidettäni. Viisauden vastakohta on typeryys. Typeryys on sitä, että ajattelee jo tietävänsä riittävästi ja on välinpitämätön pohtimaan elämää muista näkökulmista. Erityisen vahingollista on, jos typeryys yhdistyy valtaan.
Yksi kätevä tapa avartaa omaa ajattelua on valita joku itsessä hankalia tunteita herättävä henkilö ja yrittää pohtia, mitä tärkeää häneltä voisi oppia. Jos rakentava vuorovaikutus ja hyvän näkeminen kohdistuu lähinnä vain samoin ajatteleviin, on todennäköinen seuraus omien ajattelumallien kapeutuminen. Tällöin voi syntyä kuvitelma, että juuri minulla tai minun kanssa samoin ajattelevilla olisi taito tietää, miten elämää on paras elää.
Lähteet
Bartal, Decety & Mason. (2011). Helping a Cagemate in Need: Empathy and Prosocial Behavior in Rats. Science, 334, s. 1427–1430.
Haste, H., Helkama, K. & Markoulis, D. (1998). Morality, Wisdom and the Life-Span. Teoksessa A. Demetrion, W. Doise & C. van Lieshout (toim.): Life-span developmental psychology. Chichester: Wiley, s. 317–350.
Helkama, K., Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2005). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita.
Kurth, C. (2015). Anxiety, normative uncertainty, and social regulation. Biology and Philosophy 31, s. 1–21.
Niiniluoto, I. (1996). Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus.
Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Helsinki: Tammi.
Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus: Aikuiskasvatustieteellinen Aikakauslehti, 35, s. 4–15.
Skinnari, S. (2011). Kasvu kauneuteen – Onko arvokasvatuksemme metsässä vai pitäisikö sen mennä metsään? T. Jantunen & E. Ojanen (toim.): Sydämen sivistys. Kasvatuksen ytimessä. Helsinki: Aurinko Kustannus.
Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.