The knight looked into the mirror again. Kindness, love, compassion, intelligence, and unselfishness looked back at him. He realized that all he had to do to have these qualities was reclaim them, for they had been his all along.
Robert Fisher
The Knight in Rusty Armor
8.12.2021
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 24.11.2021 lyhyemmässä muodossa Ympäristöahdistuksen mieli -hankkeen verkkosivulla.
Globaalit ongelmat, kuten ekologinen kriisi, pandemia ja eläinten ahdinko, haastavat meidät syventämään ajatteluamme. Ne vaativat meiltä sivistystä ja viisautta. Skinnarin (2011, 22–23) mukaan sivistystä tavoitellessa meidän on pelkän tiedon prosessoinnin sijaan kasvettava tuntemaan. Lisäksi on myös toimittava aivan fyysisestikin – muutoin emme pääse hyvyyteen. Hyvää elämää ei voi elää pelkästään päässään.
Viisauteen tai sivistykseen voidaan ajatella sisältyvän käsitys myös siitä, kuinka ihminen on kaikella tapaa riippuvainen luonnosta. Ekososiaalinen sivistys ymmärtää, että luonto asettaa reunaehdot, joiden sisällä meidän ja myös talouden tulee toimia. Lisäksi ekososiaalinen sivistys pitää tärkeänä arvona ihmistenvälisyyttä. Sillä tarkoitetaan ihmisen oikeutta kuulua erilaisiin yhteisöihin ja tulla niissä hyväksytyksi sellaisena kuin on. (Salonen & Bardy 2015.) Yksilön sulkeminen yhteisön ulkopuolelle on psyykkisesti kivulias kokemus, jollaista sivistyneessä yhteiskunnassa ei tulisi sallia.
Toivottavasti kuljemme tulevaisuudessa ekososiaalisen sivistyksen viitoittamaa tietä. Sitä ennen on vain luonnollista, ehkä jopa viisasta, tuntea välillä ahdistusta siitä, miten kohtelemme luontoa ja joskus myös toisiamme. Viisaus, tunteet ja sivistys ovat monella tapaa tiiviisti yhteydessä keskenään.
Onko oikeudenmukainen ihminen hyvä ihminen?
Viisaudessa voidaan nähdä ainakin neljä eri ulottuvuutta, joista yksi on sosiomoraalinen ymmärrys. Keskeinen osa sosiomoraalista ymmärrystä on taito asettua toisten asemaan ja kyky ajatella, mitä laajempia seurauksia teoillamme on. (Haste, Helkama & Markoulis 1998.) Sosiomoraalista ymmärrystä, oikeudenmukaisuutta, on tutkittu fiktiivisten moraalidilemmojen avulla esimerkiksi kysymällä, pitäisikö puolison varastaa parantavaa lääkettä rakkaalleen, jos yksinoikeudella lääkettä myyvä apteekkari ei suostu antamaan maksuaikaa ylihinnoitellulle keksinnölleen. Entä tulisiko lääkettä varastaa myös vieraille ihmisille, ja mitä oikeuksia apteekkarilla on? Keskeistä ei ole, mitä vastaaja vastaa, vaan minkälaista argumentointia hän käyttää. Viisas argumentointi voi perustua esimerkiksi sellaisiin arvoihin, kuten elämä ja vapaus. Kehittynyttä moraalikäsitystä tarvitaan erityisesti nyt, kun ekologinen kriisi, pandemia ja myös monet muut globaalit ongelmat koskettavat meitä hyvin läheltä.
Sosiomoraalinen ymmärrys ei ole sama asia kuin hyvyys. Ihminen voi olla hyvä, käyttää elämänsä toimien muiden ihmisten ja luonnon hyväksi, vaikka hänellä ei olisi kognitiivisia valmiuksia artikuloida näkemyksiään erityisen kehittyneesti. Toisaalta kehittynyt moraalikäsitys ei myöskään aina korreloi käyttäytymisen kanssa, koska arkielämässä suuri osa toiminnasta on totunnaista. (kt. Helkama, Myllyniemi & Liebkind 2005, 105.) Sosiomoraalinen ymmärrys voi ohjata sivistyneisiin valintoihin, mutta päätöksiin vaikuttavat myös muut tekijät. Toimimme usein siten, miten meistä tuntuu parhaalta.
Tunteet ja viisaus
Viisauden toinen ulottuvuus on emotionaalinen kypsyys (Haste ym. 1998). Sitä voi kuvailla esimerkiksi minuuden eheydeksi. Tällöin tunteet, ajattelu ja toiminta integroituvat sulavasti toisiinsa. Ihminen, joka on tasapainoisesti kosketuksissa tunteisiinsa, pyrkii yleensä harmoniseen elämään ympäristön kanssa. Hän ei välinpitämättömästi tai kohtuuttomasti vahingoita muita, olipa kyse toisista ihmisistä tai muista elävistä olennoista. Yksi merkki tunne-elämän sirpaleisuudesta voikin olla kyvyttömyys myötätuntoon. Professori Värri (2018) peräänkuuluttaa lempeyttä, vastuullisuutta ja kohtuullisuutta. Emotionaalinen kypsyys voi olla niinkin yksinkertaista. Siksi ei tarvitse ajatella, että se olisi jotain vain harvoille ja valituille saavutettavissa olevaa.
Aivot välittävät meille tunneviestejä, jotka tuntuvat myös kehollisesti. Parhaimmillaan nuo tunneviestit auttavat meitä arvioimaan nopeasti ympäristöämme, tarvittaessa ohjaavat meitä suojaamaan itseämme ja auttavat löytämään yhteyden toisiin. Usein nuo toiset löytyvät itsemme kanssa samanlaisista. Tuttuudentunne ja samanlaisuus vaikuttavat siihen, keitä pidämme miellyttävinä ja keiden kanssa haluamme olla tekemisissä. Toisinaan liiallinen erilaisuuden vieroksuminen voi johtaa katastrofiin, josta sivistys on kaukana. Silloin näkökyky hämärtyy ja toisenlaisia tai toisella tapaa ajattelevia ei nähdä enää persoonallisina yksilöinä, vaan massana. Usein tämä sama ajattelutapa ilmenee myös siinä, miten katsomme muita eläinlajeja. Puhumme tuntevista yksilöistä pelkistäen ruhoina, metsästettävinä eläinkantoina tai ääritapauksissa tuholaisina.
Ovatko rotat ihmistä viisaampia?
Jollekin voi tulla yllätyksenä tieto, että tuholaiseksi nimitetty rotta osaa asettua toisen yksilön asemaan ja kokea empatiaa. Rottia tutkittaessa on huomattu, että rotta ottaa mieluummin pienen herkkupalan, jos isompi herkkupala tarkoittaa sitä, että rottakaveri jää kokonaan ilman herkkua (Bartal, Decety & Mason 2011). Rotat siis valitsevat itselleen pienemmän ruokapalan, jotta kaverikin voi herkutella. Kuinka sivistynyttä on nimittää tuholaiseksi eläintä, joka näin lempeästi on valmis tinkimään omasta hyvästään ilahduttaakseen lajitoveriaan? Vaikka suurin osa rotista haluaa auttaa kaveria, tutkimuksen mukaan rottayksilöissä oli eroja. Oli yksittäisiä rottia, jotka olivat eniten kiinnostuneita omasta edustaan. Rotat ovat yksilöitä, jotka eivät ole toistensa kopioita sen enempää kuin ihmisetkään.
Kun pelko, inho tai muut negatiivisiksi koetut tunteet saavat vallan, niin myrkkypurkit kaivetaan esiin ja sivistyneet toimintamallit unohtuvat. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sana eläimellinen tarkoittaa raakaa, julmaa ja petomaista. Sana eläimellinen kuvaakin siten erityisen hyvin juuri meitä ihmiseläimiä ainakin sen perusteella, miten me rottiin ja moniin muihin eläinlajeihin, luontoon ja jopa toisiimme välillä suhtaudumme. Sen perusteella sivistys ei ole jotain, joka erottaisi meidät ihmiset toisista lajeista. Toisinaan näyttää siltä, että ihmiselle isommasta herkkupalasta kieltäytyminen on vaikeampaa kuin rotalle. Edes käynnissä oleva ihmisen aiheuttama lajikato ei näytä horjuttavan käsitystämme siitä, että olisimme ylivoimaisesti sivistynein tai viisain laji maan päällä.
Pelko voi houkuttaa sivistymättömyyteen
Vaikka toimimmekin välillä typerästi, se ei tee meistä hirviöitä. Epäviisaan toiminnan takaa on usein löydettävissä inhimillisiä tunteita, joista yksi tyypillinen on pelko. Pelko on hankalasti tunnistettava tunne, koska se voi verhoutua esimerkiksi inhoon, vihaan ja ylemmyydentunteeseen. Pelkoa voidaan myös hyödyntää, kun halutaan voimistaa vastakkainasettelua. Kun valtamedia kirjoittaa tappajamajavista ja häirikkösusista, ei ole ihme, jos alkaa ahdistaa.
On viisasta soittaa hälytyskelloja, kun huomaa puhuttavan jostakin ihmisryhmästä tai eläinlajista vaarallisena, likaisena tai itsekkäänä. Syy pelon lietsomiseen on harvoin, jos koskaan, hyvä. Pelkoon pohjautuva toimintamalli lisää vihaa, epävakautta ja syrjintää, ja siten ohjaa kohti sivistymätöntä yhteiskuntaa. Soraäänien tai heikompien hiljentäminen väkivaltaisesti tai julkisesti pilkkaamalla ja leimaten, ei ole osa sivistyneen ihmisen tai yhteiskunnan toimintaa. Silti sitä voi nähdä mediassa ja somessa päivittäin.
Ihmiset jakavat omia sisäisiä tunnetilojaan toisille erilaisten tunneilmausten avulla tahattomasti ja tarkoituksellisesti (esim. Nummenmaa 2010). Tunteita voi lähestyä kollektiivisina ilmauksina, koska ne tarttuvat ihmisestä toiseen ja niillä on tapana voimistua joukossa. Toisinaan tunteet ohjaavat meitä vääriin arvioihin ja sivistymättömään käyttäytymiseen. Joukkoon kuuluessaan ihminen saattaa toimia kevyin perustein epäsosiaalisesti ja aggressiivisesti, sivistymättömästi.
Onko olemassa rationaalisia ihmisiä?
Hyvin harvinaisista aivovaurioista kärsiviä lukuunottamatta on olemassa pelkästään sellaisia ihmisiä, joiden toimintaan ja ajatteluun tunteet vaikuttavat merkittävissä määrin (kt. Nummenmaa 2010). Tunteiden vaikutus näkyy myös ihmisissä, jotka tapaavat olla hyvin hillittyjä tai älyllistävät asioita äärimmäisyyksiin asti. Heille tunteet voivat olla jotain, jota pyritään kaikin keinoin kontrolloimaan, ja siten tunteet paradoksaalisesti vaikuttavat heissä tiedostamatta erittäin vahvasti ohjaten näennäisesti turvalliseen ja ennakoitavaan elämään.
Itsetuntemus viisauden takana
Kun näkee itsensä rehellisesti, on vaikea kokea ylemmyyttä muita kohtaan. Emotionaalisesti viisaalla ei myöskään ole tarvetta hakea kuplastaan irtopisteitä pilkkaamalla eri tavoin ajattelevia. Emotionaalinen kypsyys on taitoa säädellä tunnekokemusta ja -ilmaisua siten, että tunteet toimivat rakentavalla tavalla rajapintana yksilön ja yhteisön välillä. Yhteisymmärrystä kasvattavaa vuorovaikutusta tarvitaan erityisesti erilaisuutta kohdattaessa.
Aiemmat kokemukset värittävät sitä, miten koemme tunteita. Tunteet muokkaavat toimintaa ja ajattelua myös silloin, kun emme itse sitä huomaa. Epätäydellisessä maailmassa olisi haihattelua tavoitella sellaista minuutta, joka on aina harmoniassa ja tasapainoinen. Erityisesti pelossa tai kylmyydessä kasvaneella voi olla pitkä ja vaativa matka. Toisaalta vaikeat kokemukset voivat myös herkistää muiden kärsimykselle, syventää myötätuntoa ja ymmärrystä maailmasta. Vaikka sivistys näkeekin kauneutta myös rikkinäisyydessä (Skinnari 2011, 27), viisautta on uhriksi heittäytymisen sijaan vahva pyrkimys myötätuntoon ja harmoniaan. Sitä tukee omien vahvuuksien tunnistaminen ja tahto ymmärtää heikkouksiaan, kuten sitä, miksi ei aina onnistu olemaan reilu, lempeä ja empaattinen. Syyllisyyden tunne on osa elämää siinä missä ilo, ylpeys ja onnellisuuskin. Ei tarvitse olla täydellinen.
Tunteet auttavat arvioimaan, tapahtuuko ympärillä jotain sellaista, johon tulisi puuttua. Ilman myötätuntoa yhteiselämästä ei tulisi mitään. Tunteiden avulla arvioidaan ja tehdään päätöksiä siitä, keiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa ja ketkä kuuluvat niihin, jotka laskemme lähelle. Tunteet kertovat, mistä löydämme turvaa ja missä koemme vaaraa. Tuttuus vetoaa meihin. Arvostamme usein heitä, joilla on samoja ominaisuuksia kuin meillä itsellämme. Riittävän tasapainoinen tunne-elämä edesauttaa itsen kanssa erilaisten kunnioittamista, perustuipa erilaisuus mielipiteeseen, ulkonäköön tai vaikkapa lajiin. Positiivinen uteliaisuus ja sallivuus erilaisuutta kohtaan on avain sivistykseen.
Tieto ja viisaus
Kolmas viisauden ulottuvuus on tiedon luonteen sekä tiedon rajojen ymmärtäminen. Käsitykset esimerkiksi siitä, mitä voidaan tietää, kuinka tietoa saadaan, ja miten varmaa tieto on, kehittyvät usein pitkälle aikuisuuteen saakka. (Haste ym. 1998.) Nuoruuden ihannointi, esimerkiksi työelämässä, onkin tässä mielessä turhaa. Sivistys ei tunne kertakäyttökulttuuria, koskipa se sitten luonnonvarojen haaskausta tai ihmistä. Sivistys arvostaa yhtä lailla vanhaa ja kuihtuvaa kuin uutta ja tuoretta (Skinnari 2011, 27). Ei voida ajatella, että kokemus aina automaattisesti viisastuttaa, mutta monien kohdalla niin tapahtuu ainakin jossain määrin.
Myös koulutustason kasvaessa tietokäsitys yleensä jalostuu (Haste ym. 1998). Koulutuksen arvostamisen sijaan tutkijoita, tiedettä ja yksittäisiä tieteenaloja vähätellään silti joskus hyvinkin typerästi. Sivistyneeseen yhteiskuntaan ja ihmisyyteen kuuluu, että tietoa arvostetaan, ja että sitä käytetään vastuullisesti muiden hyväksi. Tiedon arvostaminen ja sen vastuullinen käyttö ei kuitenkaan kysy ikää tai akateemista tutkintotodistusta. Jos itseään täynnä oleva oppinut käyttää tietoa lähinnä oman edun tavoittelun välineenä, kyse ei ole sivistyksestä. Toisaalta myös kouluja käymätön voi arvostaa tietoa ja pyrkiä käyttämään sitä toisia ihmisiä ja luontoa auttaakseen. On myös tietoa, jota ei kouluttautumalla saa.
Toisaalta tieto ei ole yhtä kuin viisaus eikä tiedon kasvu yksinään lisää viisautta. Viisauteen sisältyy näkemys asioiden laajemmista yhteyksistä ja merkityksistä, käsitys tiedon hankintatavoista ja luotettavuuden asteista sekä omakohtaisesti punnittu ja ihmiskunnan kokemukseen nojautuva arvojärjestelmä hyvän elämän päämääristä. (Niiniluoto 1996, 62.) Viisaus on siten sellaista tietoa ja ominaisuuksia, joissa saamme kehittyä loputtomasti, joten harvalla on varaa moittia toisia. Viisautta onkin välillä kysyä itseltään, missä merkittävässä asiassa olen viimeksi korjannut mielipidettäni.
Saatamme tuudittautua ajatukseen, että itsellä tai kanssamme samoin ajattelevilla on kattavin tieto, minkä vuoksi onnistumme aina olemaan oikeassa ja hyvän puolella asiassa kuin asiassa. Omassa kuplassa saatetaan kannustaa samoin ajattelevia ja pilkataan tyhmyydestä niitä, jotka eivät näe maailmaa samoin. Tällainen ajattelu- ja toimintamalli voi olla osoitus katteettomasta itseluottamuksesta tai ylemmyydentunteesta. Sivistykseen kuuluu toisten kunnioitus ja rakentavaan dialogiin pyrkiminen myös eri tavalla ajattelevien kanssa.
Omaa ajattelua voi yrittää avartaa kohtalaisen helposti. Valitse esimerkiksi poliitikko tai joku muu itsessä hankalia tunteita herättävä henkilö, ja yritä pohtia, mitä tärkeää sinun tulisi oppia häneltä. Jos rakentava vuorovaikutus ja hyvän näkeminen kohdistuu lähinnä vain samoin ajatteleviin, on todennäköinen seuraus omien ajattelumallien kapeutuminen. On vaarallinen ajatus, että vain itsellä ja samoin ajattelevilla olisi taito tietää, miten elämää on paras elää. Viisauden vastakohta on typeryys. Typeryys on sitä, että ajattelee jo tietävänsä riittävästi, ja on välinpitämätön pohtimaan elämää muista näkökulmista. Erityisen vahingollista on, kun typeryys yhdistyy valtaan.
Miten arvioida päätösten ja sääntöjen viisautta?
Neljäs ja viimeinen, mutta ei vähiten tärkeä viisauden ulottuvuus, on taito toimia sivistyneesti moraaliin liittyvissä käytännönläheisissä tilanteissa (Haste ym. 1998). Tämä edellyttää 1) runsaasti tietoa tosiasioista, 2) sen sisäistämisen, että erilaisista kulttuureista tulevat, eri ikäluokkia edustavat ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat tulkitsevat asioita eri tavoin ja heille ovat tärkeitä eri asiat, 3) ymmärrystä, että ainoastaan päätös ei ole tärkeä, merkityksellisiä ovat myös menettelytavat. Sanelu, painostaminen ja pakottaminen eivät ole viisaita tai sivistyneitä tapoja toimia, vaikka ne joskus saattavat tuntua käteviltä ratkaisuilta. Myös elämän ainaisen epävarmuuden hyväksyminen kuuluu tähän samaan viisauden lajiin. Kun pohdimme, onko jokin sääntö tai päätös tehty viisaudella, voimme tutkia esimerkiksi sitä, miltä se näyttää edellä mainittujen kriteerien valossa.
Voiko globaalit ongelmat ratkaista järjellä?
Viheliäisiä ongelmia ei ratkaista pelkällä järjellä, tarvitaan viisautta ja sivistystä. Ne tarkoittavat syvää ja avaraa ajattelua, jossa tunteet ja järki toimivat yhteistyössä, eivät toistensa vastapuolina. Kun etsimme parhaita ratkaisuja aikamme haastavimpiin ongelmiin, meidän on oleellista tunnistaa ajatteluumme sisältyvät heikkoudet ja vahvuudet. Aivoissamme ei ole omia puoliskoja järjelle ja tunteille, aivot toimivat aina kokonaisuutena (Nummenmaa 2010). Tunteet ja looginen ajattelu ovat siten toisilleen rinnakkaisia, eivät erillisiä prosesseja.
On yksioikoista ajatella, että tunteet väistämättä haittaisivat rationaalista ajattelua. Joskus unohdamme, että hankalistakin tunteista, esimerkiksi ahdistuksesta, voi parhaimmillaan seurata keskustelua, reflektointia ja vaikkapa tiedon keräämistä. Ahdistus saattaa hyvässä tapauksessa herkistää toisten huolille ja siten lisätä empatiaa. Empatia puolestaan auttaa selviytymään ennakkoluulottomasti tilanteissa, jotka liittyvät yhteiskunnassa vallitseviin kestämättömiin toimintamalleihin ja sääntöihin. (Kurth 2015.) Pelkästään järjellä emme välttämättä tavoita kaikkia olennaisia näkökulmia.
Toisinaan kritisoidaan sitä, että koulutuksen ja jatkuvan oppimisen tärkein tarkoitus on valmistaa ihmisiä työhön ja ammattiin sen sijaan, että tavoite olisi sivistää ja tehdä meistä viisaita. Toiset taas sanovat, että työelämä kaipaa osaajia. Ekologinen kriisi, pandemia, tuotanto- ja muiden eläinten ahdinko sekä monet muut sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat kuitenkin syvästi myös moraalidilemmoja, jotka vaativat meiltä empatiaa ja kasvamista tunnetasolla. Pelkkä osaaminen tai tietäminen ei riitä. Sivistyneet ja viisaat ratkaisut aikamme ongelmiin pohjautuvat tiedon lisäksi myötätuntoon sekä elämän, erilaisuuden ja vapauden kunnioittamiseen.
Lähteet
Bartal, Decety & Mason. (2011). Helping a Cagemate in Need: Empathy and Prosocial Behavior in Rats. Science, 334, s. 1427–1430.
Haste, H., Helkama, K. & Markoulis, D. (1998). Morality, Wisdom and the Life-Span. Teoksessa A. Demetrion, W. Doise & C. van Lieshout (toim.): Life-span developmental psychology. Chichester: Wiley, s. 317–350.
Helkama, K., Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2005). Johdatus sosiaalipsykologiaan. Helsinki: Edita.
Kurth, C. (2015). Anxiety, normative uncertainty, and social regulation. Biology and Philosophy 31, s. 1–21.
Niiniluoto, I. (1996). Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus.
Nummenmaa, L. (2010). Tunteiden psykologia. Helsinki: Tammi.
Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus: Aikuiskasvatustieteellinen Aikakauslehti, 35, s. 4–15.
Skinnari, S. (2011). Kasvu kauneuteen – Onko arvokasvatuksemme metsässä vai pitäisikö sen mennä metsään? T. Jantunen & E. Ojanen (toim.): Sydämen sivistys. Kasvatuksen ytimessä. Helsinki: Aurinko Kustannus.
Värri, V-M. (2018). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.